DNA-tutkimuksesta

DNA-testien hyödyntäminen suvun tutkimisessa

Suvun historiaa on perinteisesti tutkittu turvautumalla kirkonkirjoihin ja muihin kirjallisiin lähteisiin esivanhempien ja sukulaisten löytämiseksi. DNA-tutkimuksesta on kuitenkin tullut jo Suomessakin nykypäivää ja Ikosen suvussakin on monia, jotka ovat tällaisen testin tehneet. Testin avulla on löydetty joskus oikea sukuhaara tai sukulaisia, joiden olemassaolosta ei ole ollut aikaisemmin tietoa. Sen avulla voidaan usein varmentaa perinteisen sukututkimuksen avulla löydettyjä sukuyhteyksiä tai etsiä esivanhempien tuntemattomia isiä.

Tarjolla on monenlaisia DNA-testejä:

  1. Isälinjaa selvittävä Y-DNA-testit, joita on eri tarkkuustasoja. Y-DNA voidaan selvittää vain miespuolisilta. Ikosen sukuseuran näkemyksen mukaan suositeltavin näistä on laaja markkeri- ja snippitestien yhdistelmä Big Y-700-testi, joka on hinnaltaan kallein, noin 500-600 euroa.

  2. Äitilinjaa selvittävä mtDNA-testi. Nämä testit kartoittavat äidiltä lapsilleen periytyvää mitokondrion DNA:ta eli suoria äitilinjoja. mtDNA-testejä voivat tehdä sekä miehet että naiset.

  3. Autosomaali- eli serkkutestit ovat yleisin testityyppi ja niiden käyttötarkoitukset sukututkimuksessa ovat moninaisimmat. Serkkutesteissä vertaillaan ihmisen sekä äidiltään että isältään perimien autosomien (eli 22 kromosomiparin, johon ei lasketa sukupuolikromosomeja) perimää muihin samassa yrityksessä testinsä tehneisiin testanneisiin. Muista testanneista muodostuu osumalistoja, joista vertaillaan jaetun yhteisen perimän määrää ja sitä kautta arvioidaan sukulaisuuden läheisyyttä. Serkkutestejä voivat tehdä sekä miehet että naiset. Nämä testit ovat erityisen käyttökelpoisia perinteisen sukututkimuksen tukena esimerkiksi sukujuontojen varmistamisessa, aviottomana syntyneen esivanhemman isyyden selvittämisessä tai muiden asiakirjojen aukkojen ratkaisemissa (lähde: Suomen Sukututkimusseura).

Suomessa on saatavilla useampia testien markkinoijia ja myyjiä, esimerkiksi MyHeritage ja FamilyTreeDNA. Näistä saa myös tiedot testin tilaamiseksi, sen tekemiseksi ja tulosten hyödyntämiseksi. DNA-testejä tehtäessä on aiheellista varautua mahdollisesti paljastuviin yllättäviinkin tietoihin. Tietosuojanäkökulmasta on suositeltavaa perehtyä huolellisesti siihen missä näyte käsitellään ja tietoja analysoidaan (nykyään useimmiten Yhdysvalloissa), mitä muita tietoja testauksen yhteydessä kerätään ja mihin muuhun tarkoitukseen voi syntyä lupa tietoja käyttää (merkittäviä ongelmia ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi tullut yleiseen tietoon).

Lisätietoja DNA-tutkimusten tekemisestä löytyy Suomen Sukututkimusseuran sivuilta ja seuran Genos-lehden numerosta 1/2024 (DNA-tutkimuksen teemanumero) sekä Suomen Geneettisen Sukututkimuksen Seuran sivuilta.

DNA-tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta:

  • Ulla Nordfors & Maj Meriluoto, toim. (2025), Muinais-DNA: avain menneisyyteen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Tietolipas 298, 336 s. (painettu ja digitaalinen). https://doi.org/10.21435/tl.298

  • Sanni Peltola (2022), Mikä ihmeen muinais-DNA? Kalmistopiiri-blogi 12.4.2022.

  • Elina Salmela (2025), Jos länsisuomalaisella olisi yksi itäsuomalainen esivanhempi, näkyisikö se geneettisissä analyyseissä? Kalmistopiiri-blogi 22.12.2025.

Lisäksi täältä löydät Tapani Ikosen laatiman selostuksen "DNA muinaisaikojen valossa".